Blogitekstit

Eläminen sosiaalisen median aikakaudella näyttäisi syventävän kuplia, sekä vievän erimielisiä kauemmaksi toisistaan. Toista mieltä olevien ymmärtäminen vaikuttaa lähes mahdottomalta. Liian usein keskustelijoiden välille rakennetaan erottavia tekijöitä yhdistävien sijaan. Ehkä poliittinen aika ja virtaukset ovat otollisempia erojen, kuin yhtäläisyyksien esiin tuomiselle. Aiheesta kirjoitti myös Ilta-Sanomien kolumnisti Rajkumar Sabanadesan identiteettipolitiikkaa käsitelleessä jutussaan.

Erinäisiä kyselyitä ja lomakkeita täytetään enenevissä määrin; tietoa halutaan kerätä kehittämisen, ymmärryksen ja vaikuttavuuden nimissä. Tiedolla johtaminen on päivän sana, johon voi sekoittua myös sokean edistysuskon piirteitä, jolloin tiedon keräämisen käytännön syitä tai seurauksia ei nähdä itseisarvoiseksi korotetun tiedon takaa.

Tipattoman tammikuun tavoitteena on herättää keskustelua alkoholista osana ihan tavallisia tilanteita ja arkipäiviä. Tänä vuonna Tipattoman teemana on ”Tarviinko mä tän?” Kysymys herättää pohtimaan, missä tilanteissa ja mistä syistä alkoholia käyttää.

Miten usein näitä tilanteita tulee vastaan? Käypä hoito -suositusten mukainen korkean riskin taso on miehillä 23-24 annosta ja naisilla 12-16 annosta viikossa. Kohtalaisen riskin taso on miehillä yli 14 annosta ja naisilla yli 7 annosta viikossa, siis annos tai pari päivässä.

Suomessa on 65 000 – 70 000 lasta, joiden vähintään toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Noin kolmanneksella päihdehuollon palveluita käyttäneistä on alaikäisiä lapsia. Kuinka moni näistä lapsista saa tarvitsemansa avun ja tuen? Sitä emme tiedä. 

Joka neljäs nuorista on kokenut haittoja aikuisten alkoholinkäytöstä kotona, 23 prosenttia aikuisista. Viimeisimmän pian julkaistavan 16−20-vuotiaiden väestökyselymme mukaan 7 prosenttia nuorista kokee usein haittoja vanhempiensa alkoholinkäytöstä ja 22 prosenttia joskus.    

Toimintakyky liittyy hyvin arkisiin asioihin kuten nukkumiseen, mielialaan, arjen askareissa selviytymiseen ja kognitiivisiin toimintoihin kuten päätöksen tekoon ja keskittymiseen. Arkisessa elämässä toimintakyky on keskeistä, mutta se on monesti vaikeasti hahmotettavaa, piilevää ja kaiken läpäisevää.

Arjessa tunnumme aina tajuavan, kun joku on jäänyt koukkuun tupakkaan, tai alkoholi tai laittomat päihdeaineet alkavat vallata ihmisen elämää yhä enemmän ja enemmän. Tulkitsemme, että he ovat riippuvaisia näistä päihteistä. Tyypillisesti tämä riippuvuus nähdään myös samanaikaisesti ongelmallisena, vaikka ongelmat voivatkin vaihdella päihteestä toiseen ja ihmisestä toiseen.

Sote-uudistuksella tavoitellaan kattavia palveluja, kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. Digitalisaation avulla voidaan helpottaa ja nopeuttaa asiointia, mutta vähintään yhtä tärkeää on varmistaa, että sote-palvelut ovat kaikkien saatavilla. Teknologian tulisi palvella ihmisten tarpeita.

Kansalaisten kuuleminen on tärkeää kaikessa kehittämistoiminnassa. Esimerkiksi Suomi.fi-sivuston kehittämisessä Väestörekisterikeskuksella on oma käyttäjäyhteisö, jolta kerätään palautetta. Erilaiset asiakasraadit ovat tulleet osaksi kehittämistyötä.

Osa tuntuu ajattelevan, että kokemusasiantuntija voi olla kuka tahansa, sillä meillä kaikilla on kokemuksia ja olemme oman kokemuksemme asiantuntijoita. Toiset ajattelevat, että termiin sisältyy enemmän, sillä kokemus yksin ei kuitenkaan tee meistä asiantuntijoita. On kuitenkin tärkeää pohtia hieman, mitä termi tarkoittaa, sillä sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 8.2.2018 uutisen, jonka mukaan mielenterveys- ja päihdepalveluja uudistetaan kokemusasiantuntijoiden avulla.

Järjestön vastuu toiminnastaan lepää leveämmillä hartioilla, kun edunvalvontaa, vaikuttamis- ja kehittämistyötä sekä johtamista ja päätöksentekoa pohjustaa tutkittu tieto. Tutkittu tieto voi myös vahvistaa sekä järjestöidentiteettiä että sisäistä ja ulkoista luottamusta toimintaa kohtaan – toiminnan uskottavuutta.
 

Kenelle tutkimusta tehdään ja kuka siitä hyötyy?