Olet täälläEtusivu Ajankohtaista Blogitekstit

Blogitekstit

Alix Helfer: Järjestötoimijoilta tukea poikkeusarkeen

Koronapandemia on vauhdittanut järjestöjen digiloikkaa. Sote-järjestöjen kautta tavoitetut henkilöt kertoivat, miten siirtymä sähköisiin palveluihin koettiin.

Juha Fränti: Järjestölähtöisellä työllä on tulevaisuus sotessa

Tulevaisuuden sote tarjoaa paljon mahdollisuuksia niin palveluntuottajajärjestöille kuin muillekin järjestö- ja yhdistystoimijoille. Tarvitsemme myös rakenteita, joissa aito dialoginen yhteiskehittäminen onnistuu.

Piia Niilola: Miten asiointi sujuu? – Yksinkertainen kysymys voi auttaa tunnistamaan digisyrjäytymistä!

Digitaalisten välineiden käyttö on pääosin hyväosaisten hommaa. Piia Niilola kirjoittaa, että digipalveluiden tulee kuulua kaikille, jotka kykenevät ja haluavat niitä käyttää. Siksi meidän olisi varmistettava, että jokaisella on mahdollisuus laitteeseen ja nettiyhteyteen sekä tarjottava ihmisille digitukea.

Heli Ringbom: Etätyöhanke herätti pohtimaan omia etätyöskentelyn tapoja

Heli Ringbom pohtii, millaisia seurauksia pitkällä etätyöjaksolla on ja kuinka suuri lasku lopulta tulee maksettavaksi. Jaksamiseen ja elämänhallintaan liittyvät ongelmat voivat jäädä piiloon, kun tavataan vain sovittuina aikoina ja virtuaalisesti. Tietoa ja tukea etätyössä jaksamiseen ja työkyvyn ylläpitämiseen tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Heli Bringbom työskentelee hankkeessa, joka on tuottanut sähköisen tietopaketin päihdehaitattomaan etätyöhön.

Anna Järvinen: Nuorten kannabiskokemustarinat ammattilaisten työvälineenä

YAD:n Anna Järvinen kirjoittaa blogissaan, että on tärkeää, että nuorille samaistuttavia kannabiskokemustekstejä on saatavilla näyttöön perustuvan tiedon rinnalla. Kokemustarinat toimivat myös ammattilaisille työvälineenä. Kokemuksia kannabiksesta/kertomuksia elämästä -kirjan avulla ammattilaiset voivat kehittää omaa osaamistaan nuorten kohtaamisessa, ymmärtää käytön moninaisuutta, rohkaista kannabiksen käytöstä kysymiseen sekä pysähtyä kuulemaan nuoren kokemuksia.

Anna Vuorio: Miksi vaikeassa tilanteessa oleva nainen jää usein vaille apua?

Usein ajatellaan, että naiset osaavat hakea apua paremmin ja sitoutua palveluihin herkemmin kuin miehet. Aina näin ei kuitenkaan ole. Lokakuun aikana silmieni eteen on osunut kaksi erilaista uutista, jotka molemmat kertovat huolestuttavaa viestiä siitä, miten kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien naisten on vaikeaa saada tarvitsemaansa apua. Yhteiskuntamme ehkä huonoimmin voiva ryhmä löytyy hiukan yllättäen naisista: Suomen naisvangit elävät marginaalin marginaalissa ja ovat sairaampia kuin miesvangit.

Virvatuli Uusimäki ja Alix Helfer: Vaikeudet eivät saa kaatua omaisten harteille poikkeustilan aikana

Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuntunut jokaisen arjessa. Arjen toimintakyky -hankkeen aloitteesta touko-kesäkuussa toteutetun verkkokyselyn ja siihen liittyneiden puhelinhaastattelujen perusteella poikkeustilan vaikutukset iskivät rajusti moniin jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin ihmisiin. Kyselyn ja haastattelujen vastauksista kuulsi mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntyminen. Omaisten huoli ja tuen tarve oli kasvanut.

Jouni Tourunen & Aino Rukkila: Valvotut huumeiden käyttöhuoneet - haittoja vähentävän työn seuraava askel?

Keskustelua valvotuista huumeiden käyttöhuoneista on syytä jatkaa korona -poikkeustilan aiheuttaman katkoksen jälkeen. Helsingin kaupungin selvitysryhmä (2019) on arvioinut huumeidenkäyttötilan hyödylliseksi lisäksi haittoja vähentävään työhön ja esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle erillislain säätämistä käyttötilan perustamiseksi. Elli Peltola ehdottaa opinnäytetyössään (2020) käyttöhuoneita Itä-Helsinkiin matalan kynnyksen päiväkeskuksen yhteyteen ja keskustaan asunnottomien palvelukeskuksen yhteyteen.

Pauliina Oksanen: Matalan kynnyksen päihdepalvelut koronavirusepidemian aikana

Koronavirusepidemia vaikuttaa meidän kaikkien arkeen myös järjestötyössä. A-klinikkasäätiön matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen, etsivän työn sekä verkossa tapahtuvan terveysneuvonnan ammattilaiset kertovat, miten poikkeusolot näkyvät heidän työssään ja millaisia tarpeita heidän asiakkaillaan on.

Helena Syväranta: Korona-virusta vastaan solidaarisuuden voimalla

Maailmaa polvilleen laittavalle koronavirukselle ja sen salakavalan etenemisen pysäyttämiselle haetaan kuumeisesti keinoja. Rajat suljetaan ja poikkeuslait astuvat voimaan. Kriittisten alojen ammattirivistöjä tiivistetään ja hätäapupaketteja myönnetään. Hallitukset ottavat järeitä aseita käyttöön ihmisten ja yhteiskuntien turvaamiseksi, kun taistelemme lähes tuntematonta vihollista vastaan. 

Olavi Kaukonen: Päihdehuolto märän sukupolven jälkeen?

Päihdehuollon edellytykset vastata vaikeimpiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin ovat ohentuneet yhteiskunnan muuttuessa. Erityispalveluiden rakenne ja toimintamallit nojaavat edelleen pääosin 1970-luvun innovaatioihin ja 1980-luvun toimintamalleihin. Olemme käänteisen kestävyysvajeen edessä, kun hyvinvointivaltio, sen väestö ja tarpeet ovat muuttuneet nopeammin kuin palvelurakenne.

Janne Nikkinen: Suomalaisen rahapelimonopolin tulevaisuus ja sääntelyn mahdollisuudet

Viime aikoina on käyty enenevässä määrin keskustelua siitä, mikä on kotimaisen rahapelimonopolin tulevaisuus muuttuvassa maailmantilanteessa. Rahapelien tarjonta on erityislaatuista toimintaa syystä, että ihmisten (todellista tai oletettua) pelihimoa käytetään hyväksi. Maailmassa n. 3/4 YK:n jäsenvaltioista sallii ja säätelee rahapelaamista eri tavoin. Laitonta pelaamista lainsäädännön näkökulmasta on suurista valtioista etenkin Brasiliassa ja Intiassa, lisäksi Kiina pyrkii voimakkaasti rajoittamaan pelaamista tietyille erityishallinto-alueille ja estämään internet-pelejä.

Kati Ahonen & Arno Aranko: Kroonista väsymysoireyhtymää (ME/CFS) sairastavilla vaikeuksia toimintakyvyssä ja toimeentulossa

ME/CFS-sairaus, josta käytetään Suomessa usein myös nimeä krooninen väsymysoireyhtymä, on vakavasti toimintakykyä ja siten myös työkykyä heikentävä sairaus. On arvioitu, että kolme neljästä sairastuneesta on työkyvyttömiä ja ainoastaan neljännes kykenee töihin, osa heistäkin vain osa-aikaisesti. Koska ME/CFS-diagnoosilla on usein vaikea saada sairausetuuksia, voi potilas jäädä hankalaan välitilaan, missä työkykyä ei ole, mutta sairausetuuksia ei myönnetä. Työkyky ja se, millainen tulkinta työkyvyttömän ME/CFS-potilaan toimintakyvystä tehdään työkyvyttömyysetuuksista päätettäessä, määrittääkin pitkälti sairastuneen toimeentuloa.

Soile Törrönen: Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen verkostoyhteistyö Uudellamaalla

Asiantuntijuuden ja tiedon vaihtoa sekä aktiivista osallistumista. Siinä on uusmaalainen päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyöverkoston resepti. Kumajan koordinoima päihde- ja mielenterveysjärjestöjen verkosto toimii siltana uusmaalaiselle järjestöyhteistyölle ja mahdollisuutena oppia toisilta alan toimijoilta. Järjestöillä on ollut mahdollista vaikuttaa sote-valmisteluun verkostoyhteistyöllä.

Maaret Virtanen: Varhainen puheeksi ottaminen työpaikalla on arvostettavaa vastuunottoa

Varhainen puheeksi ottaminen työpaikoilla nojaa vahvasti ajatukseen siitä, että työkykyisyyttä uhkaaviin tekijöihin on puututtava, ja ongelmat estettävä ennen kuin ne ehtivät syntyä. Päihteiden puheeksi ottaminen on ratkaiseva ensiaskel eikä sitä voi sivuuttaa varhaisen tuen toimintatavoista, saati poissulkea työpaikalla (toivon mukaan) vallitsevasta yleisestä välittämisen ilmapiiristä. Vaikka lähtökohtaisesti työntekijän on itse huolehdittava omasta jaksamisestaan, on hänelle sallittava myös avun pyytäminen ja siihen vastaaminen.

Mikko Laukonsuo: Kokemuksenvarainen sähköisen palvelun kehittäminen päihde- ja mielenterveystyössä

Sisällönsuunnittelijan työssäni A-klinikkasäätiöllä olen havainnut, että kokemusasiantuntijuus ja palvelumuotoilu voivat olla ratkaisevia menestystekijöitä sähköisen palvelun, erityisesti sen sisällön, menestyksekkäässä kehittämisessä. Olen työssäni kehittänyt kahta sähköistä palvelua: yhtä päihdekuntoutujille suunnattua tukipakettia elämänhallinnan lisäämisen tueksi ja toista kuntoutusohjaajille tukemaan heitä työssään ja laajentamaan osaamistaan.

Markus Marttunen: Aktiivisesti omassa järjestökuplassa

Eläminen sosiaalisen median aikakaudella näyttäisi syventävän kuplia, sekä vievän erimielisiä kauemmaksi toisistaan. Toista mieltä olevien ymmärtäminen vaikuttaa lähes mahdottomalta. Liian usein keskustelijoiden välille rakennetaan erottavia tekijöitä yhdistävien sijaan. Miten sitten ratkoa tätä kuplautumisen tuomaa homogeenisyyttä ja saman mielisten kanssa ryhmäytymistä?

Nonni Mäkikärki: Järjestöissä kovatasoista osaamista, jota kannattaa vaalia

Tämän päivän järjestötyö on usein vaativaa asiantuntijatyötä. Oman alan erityisosaamisen lisäksi työ vaatii laajempaa tuntemusta järjestötyöhön liittyen. Järjestöt ovat usein suhteellisen pieniä työpaikkoja ja työtehtävät vaihtelevat käytännön kokousvalmisteluista aina projektinhallintaan ja asiantuntijalausuntojen laatimiseen. Työntekijöiden hyvinvointi vaikuttaa suoraan siihen, miten järjestö onnistuu tavoitteissaan. 

Arno Aranko: Venytyksiä, pistohaavoja ja amputaatioita – ihmisen ja lomakkeen yhteensovittamisesta

Erinäisiä kyselyitä ja lomakkeita täytetään enenevissä määrin; tietoa halutaan kerätä kehittämisen, ymmärryksen ja vaikuttavuuden nimissä. Tiedolla johtaminen on päivän sana, johon voi sekoittua myös sokean edistysuskon piirteitä, jolloin tiedon keräämisen käytännön syitä tai seurauksia ei nähdä itseisarvoiseksi korotetun tiedon takaa.

Pirkko Hakkarainen: Taipuisiko ihmisarvo mittariksi?

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua vanhusten hoivapalveluissa ilmenneistä vakavista puutteista. Toimintayksiköitä on jouduttu sulkemaan. Ongelmia on ollut niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Onko vikaa vain palvelua tuottavassa yksikössä vai myös siinä, ohjataanko ihmiset avun tarpeen mukaisesti oikeisiin palveluihin?

Sivut