Olet täälläEtusivu Ajankohtaista Blogitekstit

Blogitekstit

Jouni Tourunen & Aino Rukkila: Valvotut huumeiden käyttöhuoneet - haittoja vähentävän työn seuraava askel?

Keskustelua valvotuista huumeiden käyttöhuoneista on syytä jatkaa korona -poikkeustilan aiheuttaman katkoksen jälkeen. Helsingin kaupungin selvitysryhmä (2019) on arvioinut huumeidenkäyttötilan hyödylliseksi lisäksi haittoja vähentävään työhön ja esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle erillislain säätämistä käyttötilan perustamiseksi. Elli Peltola ehdottaa opinnäytetyössään (2020) käyttöhuoneita Itä-Helsinkiin matalan kynnyksen päiväkeskuksen yhteyteen ja keskustaan asunnottomien palvelukeskuksen yhteyteen.

Pauliina Oksanen: Matalan kynnyksen päihdepalvelut koronavirusepidemian aikana

”Kai te ootte vielä olemassa?”

Koronavirusepidemia vaikuttaa meidän kaikkien arkeen myös järjestötyössä. A-klinikkasäätiön matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen, etsivän työn sekä verkossa tapahtuvan terveysneuvonnan ammattilaiset kertovat, miten poikkeusolot näkyvät heidän työssään ja millaisia tarpeita heidän asiakkaillaan on.

Helena Syväranta: Korona-virusta vastaan solidaarisuuden voimalla

Maailmaa polvilleen laittavalle koronavirukselle ja sen salakavalan etenemisen pysäyttämiselle haetaan kuumeisesti keinoja. Rajat suljetaan ja poikkeuslait astuvat voimaan. Kriittisten alojen ammattirivistöjä tiivistetään ja hätäapupaketteja myönnetään. Hallitukset ottavat järeitä aseita käyttöön ihmisten ja yhteiskuntien turvaamiseksi, kun taistelemme lähes tuntematonta vihollista vastaan. 

Olavi Kaukonen: Päihdehuolto märän sukupolven jälkeen?

Päihdehuollon edellytykset vastata vaikeimpiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin ovat ohentuneet yhteiskunnan muuttuessa. Erityispalveluiden rakenne ja toimintamallit nojaavat edelleen pääosin 1970-luvun innovaatioihin ja 1980-luvun toimintamalleihin. Olemme käänteisen kestävyysvajeen edessä, kun hyvinvointivaltio, sen väestö ja tarpeet ovat muuttuneet nopeammin kuin palvelurakenne.

Janne Nikkinen: Suomalaisen rahapelimonopolin tulevaisuus ja sääntelyn mahdollisuudet

Viime aikoina on käyty enenevässä määrin keskustelua siitä, mikä on kotimaisen rahapelimonopolin tulevaisuus muuttuvassa maailmantilanteessa. Rahapelien tarjonta on erityislaatuista toimintaa syystä, että ihmisten (todellista tai oletettua) pelihimoa käytetään hyväksi (näin esim. HE 197/1999). Maailmassa n. 3/4 YK:n jäsenvaltioista sallii ja säätelee rahapelaamista eri tavoin.

Kati Ahonen & Arno Aranko: Kroonista väsymysoireyhtymää (ME/CFS) sairastavilla vaikeuksia toimintakyvyssä ja toimeentulossa

ME/CFS-sairaus, josta käytetään Suomessa usein myös nimeä krooninen väsymysoireyhtymä, on vakavasti toimintakykyä ja siten myös työkykyä heikentävä sairaus. On arvioitu, että kolme neljästä sairastuneesta on työkyvyttömiä ja ainoastaan neljännes kykenee töihin, osa heistäkin vain osa-aikaisesti. Koska ME/CFS-diagnoosilla on usein vaikea saada sairausetuuksia, voi potilas jäädä hankalaan välitilaan, missä työkykyä ei ole, mutta sairausetuuksia ei myönnetä.

Soile Törrönen: Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen verkostoyhteistyö Uudellamaalla

Asiantuntijuuden ja tiedon vaihtoa sekä aktiivista osallistumista. Siinä on uusmaalainen päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyöverkoston resepti.

Maaret Virtanen: Varhainen puheeksi ottaminen työpaikalla on arvostettavaa vastuunottoa

Varhainen puheeksi ottaminen työpaikoilla nojaa vahvasti ajatukseen siitä, että työkykyisyyttä uhkaaviin tekijöihin on puututtava, ja ongelmat estettävä ennen kuin ne ehtivät syntyä. Päihteiden puheeksi ottaminen on ratkaiseva ensiaskel eikä sitä voi sivuuttaa varhaisen tuen toimintatavoista, saati poissulkea työpaikalla (toivon mukaan) vallitsevasta yleisestä välittämisen ilmapiiristä. Vaikka lähtökohtaisesti työntekijän on itse huolehdittava omasta jaksamisestaan, on hänelle sallittava myös avun pyytäminen ja siihen vastaaminen.

Mikko Laukonsuo: Kokemuksenvarainen sähköisen palvelun kehittäminen päihde- ja mielenterveystyössä

Olen kokenut, että kokemusasiantuntijuuden ei tarvitse rajoittaa työskentelyä tiettyyn rooliin, työtehtävään tai vaiheeseen. Kokemusasiantuntija voi osallistua sisällön kehittämistyöhön sen jokaisessa työvaiheessa yhtenä tasavertaisena kehitystyöryhmän jäsenenä.

Markus Marttunen: Aktiivisesti omassa järjestökuplassa

Eläminen sosiaalisen median aikakaudella näyttäisi syventävän kuplia, sekä vievän erimielisiä kauemmaksi toisistaan. Toista mieltä olevien ymmärtäminen vaikuttaa lähes mahdottomalta. Liian usein keskustelijoiden välille rakennetaan erottavia tekijöitä yhdistävien sijaan. Ehkä poliittinen aika ja virtaukset ovat otollisempia erojen, kuin yhtäläisyyksien esiin tuomiselle. Aiheesta kirjoitti myös Ilta-Sanomien kolumnisti Rajkumar Sabanadesan identiteettipolitiikkaa käsitelleessä jutussaan.

Nonni Mäkikärki: Järjestöissä kovatasoista osaamista, jota kannattaa vaalia

Järjestötyöntekijöiden työhyvinvointia koskeva uusin tutkimustieto osoittaa, että palkkatyössä kolmannella sektorilla on tiettyjä erityispiirteitä, jotka vaikuttavat työhyvinvointiin, jaksamiseen ja työoloihin. Työhyvinvoinnin paradoksit kolmannen sektorin palkkatyössä (Selander 2018, PDF) -väitöskirja osoittaa palkkatyön järjestöissä olevan monelta osin mielekästä, palkitsevaa ja motivoivaa sekä tarjoavan tekijälleen vahvoja työn imun kokemuksia.

Arno Aranko: Venytyksiä, pistohaavoja ja amputaatioita – ihmisen ja lomakkeen yhteensovittamisesta

Erinäisiä kyselyitä ja lomakkeita täytetään enenevissä määrin; tietoa halutaan kerätä kehittämisen, ymmärryksen ja vaikuttavuuden nimissä. Tiedolla johtaminen on päivän sana, johon voi sekoittua myös sokean edistysuskon piirteitä, jolloin tiedon keräämisen käytännön syitä tai seurauksia ei nähdä itseisarvoiseksi korotetun tiedon takaa.

Pirkko Hakkarainen: Taipuisiko ihmisarvo mittariksi?

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua vanhusten hoivapalveluissa ilmenneistä vakavista puutteista. Toimintayksiköitä on jouduttu sulkemaan. Ongelmia on ollut niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Onko vikaa vain palvelua tuottavassa yksikössä vai myös siinä, ohjataanko ihmiset avun tarpeen mukaisesti oikeisiin palveluihin?

Miten tämä meno kuulostaa niin kovin tutulta päihdetyöntekijän korvissa?

Maaret Väkinen: Rentouttava viinilasillinen, omaa aikaa oluella ja skumppaa kaupungilla – tuliko tissuttelusta tapa?

Tipattoman tammikuun tavoitteena on herättää keskustelua alkoholista osana ihan tavallisia tilanteita ja arkipäiviä. Tänä vuonna Tipattoman teemana on ”Tarviinko mä tän?” Kysymys herättää pohtimaan, missä tilanteissa ja mistä syistä alkoholia käyttää.

Miten usein näitä tilanteita tulee vastaan? Käypä hoito -suositusten mukainen korkean riskin taso on miehillä 23-24 annosta ja naisilla 12-16 annosta viikossa. Kohtalaisen riskin taso on miehillä yli 14 annosta ja naisilla yli 7 annosta viikossa, siis annos tai pari päivässä.

Inka Silvennoinen: Raha pelissä – rahan, pelaamisen ja rahapelaamisen muuttuvat suhteet

Rahapelaamisen ja digitaalisen pelaamisen rajojen hämärtyminen ei ole varsinaisesti uusi ilmiö ja siitä on keskusteltu jo vuosia. Rajan hämärtymisellä tarkoitetaan yleensä kahta asiaa, jotka liittyvät toisiinsa, mutta ovat kuitenkin erillisiä. 

Minna Ilva: Yhteinen kehittämistehtävämme – Miten edistämme lapsisensitiivisyyttä päihdehuollossa?

Suomessa on 65 000–70 000 lasta, joiden vähintään toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Noin kolmanneksella päihdehuollon palveluita käyttäneistä on alaikäisiä lapsia. Kuinka moni näistä lapsista saa tarvitsemansa avun ja tuen? Sitä emme tiedä. 

Joka neljäs nuorista on kokenut haittoja aikuisten alkoholinkäytöstä kotona, 23 prosenttia aikuisista. Viimeisimmän pian julkaistavan 16−20-vuotiaiden väestökyselymme mukaan 7 prosenttia nuorista kokee usein haittoja vanhempiensa alkoholinkäytöstä ja 22 prosenttia joskus.    

Katja Malin-Kaartinen: Millaista on hyvä kohtaaminen?

Viime aikoina olen erityisesti miettinyt, toteutuuko hyvä kohtaaminen palvelujärjestelmässämme. Yhteiskuntaamme rakennettu järjestelmä palvelee varsin hyvin vahvan elämänhallinnan ja toimintakyvyn omaavia ihmisiä. Kuinka käy niiden ihmisten, joiden elämänhallinta ja toimintakyky ovat jostakin syystä järkkyneet tai heikentyneet? Tunnistetaanko esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten tuen tarve riittävästi palvelujärjestelmässä? Saavatko he osakseen hyvää kohtaamista?

Tuuli Pitkänen: Arjen perusasioista selviytymiseen on kaikilla oikeus

Toimintakyky liittyy hyvin arkisiin asioihin kuten nukkumiseen, mielialaan, arjen askareissa selviytymiseen ja kognitiivisiin toimintoihin kuten päätöksen tekoon ja keskittymiseen. Arkisessa elämässä toimintakyky on keskeistä, mutta se on monesti vaikeasti hahmotettavaa, piilevää ja kaiken läpäisevää.

Irina Köntti: Näkymättömästä näkyväksi – korvaushoidossa olevien osallisuuden vahvistaminen

Tarina Näkymättömästä lapsesta on kulkenut mukanani koko työhistoriani ajan. Siitä on riittänyt keskusteltavaa niin päihde- kuin opetustyössä. Nyt se puhuttelee minua osallisuus -teeman kautta. Tai pitäisikö paremminkin sanoa osattomuus -teeman kautta.

Jos ei ole osallinen, on syrjässä, ei kuulu joukkoon, on näkymätön. Olemme ihmisinä erilaisia siinä mielessä, kuinka paljon haluamme olla esillä ja näkyvillä. Toisen viihtyvät suuren yleisön edessä, toisille riittää yksi hyvä ystävä. Mutta tuskin kukaan haluaa olla täysin näkymättömissä, täysin osaton omasta elämästään.

Susanne Uusitalo: Päihderiippuvuus ja käyttäjä – filosofinen näkökulma

Arjessa tunnumme aina tajuavan, kun joku on jäänyt koukkuun tupakkaan, tai alkoholi tai laittomat päihdeaineet alkavat vallata ihmisen elämää yhä enemmän ja enemmän. Tulkitsemme, että he ovat riippuvaisia näistä päihteistä. Tyypillisesti tämä riippuvuus nähdään myös samanaikaisesti ongelmallisena, vaikka ongelmat voivatkin vaihdella päihteestä toiseen ja ihmisestä toiseen.

Sivut