Blogitekstit

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua vanhusten hoivapalveluissa ilmenneistä vakavista puutteista. Toimintayksiköitä on jouduttu sulkemaan. Ongelmia on ollut niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Onko vikaa vain palvelua tuottavassa yksikössä vai myös siinä, ohjataanko ihmiset avun tarpeen mukaisesti oikeisiin palveluihin?

Miten tämä meno kuulostaa niin kovin tutulta päihdetyöntekijän korvissa?

Rahapelaamisen ja digitaalisen pelaamisen rajojen hämärtyminen ei ole varsinaisesti uusi ilmiö ja siitä on keskusteltu jo vuosia. Rajan hämärtymisellä tarkoitetaan yleensä kahta asiaa, jotka liittyvät toisiinsa, mutta ovat kuitenkin erillisiä. 

Viime aikoina olen erityisesti miettinyt, toteutuuko hyvä kohtaaminen palvelujärjestelmässämme. Yhteiskuntaamme rakennettu järjestelmä palvelee varsin hyvin vahvan elämänhallinnan ja toimintakyvyn omaavia ihmisiä. Kuinka käy niiden ihmisten, joiden elämänhallinta ja toimintakyky ovat jostakin syystä järkkyneet tai heikentyneet? Tunnistetaanko esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten tuen tarve riittävästi palvelujärjestelmässä? Saavatko he osakseen hyvää kohtaamista?

Tarina Näkymättömästä lapsesta on kulkenut mukanani koko työhistoriani ajan. Siitä on riittänyt keskusteltavaa niin päihde- kuin opetustyössä. Nyt se puhuttelee minua osallisuus -teeman kautta. Tai pitäisikö paremminkin sanoa osattomuus -teeman kautta.

Jos ei ole osallinen, on syrjässä, ei kuulu joukkoon, on näkymätön. Olemme ihmisinä erilaisia siinä mielessä, kuinka paljon haluamme olla esillä ja näkyvillä. Toisen viihtyvät suuren yleisön edessä, toisille riittää yksi hyvä ystävä. Mutta tuskin kukaan haluaa olla täysin näkymättömissä, täysin osaton omasta elämästään.

Helsingin kaupunginvaltuustossa on käsittelyssä aloite suonensisäisesti huumeita käyttäville suunnatusta turvallisesta käyttötilasta. Meillä A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeessa on puolestaan muutaman vuoden ajan yritetty selvittää, miten Suomessa voisi soveltaa monissa maissa käytössä olevia Drug Checking -menetelmiä. Drug Checking on päihdetyötä, jossa tavoitetaan entistä laajemmin huumeita käyttäviä tarjoamalla heille mahdollisuus selvittää laboratoriossa huumeen sisältö ennen sen käyttämistä.

Ovatko talouden realiteetit kuitenkin korvaamassa toiminnan inhimilliset arvot? Onko vapaa kansalaistoiminta uhattuna, kun kolmannen sektorin toiminta ammatillistuu ja värittyy liike-elämän toimintaperiaatteilla?

Olen puhunut tutkimuksissani rahapelaamisen kesyttämisestä ja kesyyntymisestä, jolla tarkoitan prosessia, jossa rahapelaamisesta on tehty hyväksyttyä ja jopa toivottavaa toimintaa kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenille, kaupunkilaisille ja maalaisille sekä miehille ja naisille (Suomen tapauksessa jopa lapsille ja nuorillekin). Suomessa kesyttämisprosessi on valtion ja rahapelimonopolien avustuksella onnistunut lähes täydellisesti. Erityisesti Suomen valtiolla on ollut ainutlaatuinen rooli rahapelaamisen kesyttämisessä, sillä rahapelaamista on opetettu ja opeteltu muun muassa varuskunnissa.

Huumekuolema on tilastollinen tosiasia.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus sekä Tilastokeskus tilastoivat huumekuolemat niin sanotun selection B-laskentatavan mukaisesti. Huumekuolemiksi lasketaan ne tapaukset, joissa kuolemansyynä on huumeiden käytöstä johtuva mielenterveyden häiriö tai huumeiden aiheuttama myrkytys. Tämän laskentatavan mukaan vuonna 2015 Suomessa kuoli huumeisiin 166 henkilöä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo alan järjestöille niin mahdollisuuksia kuin myös uhkiakin. Voidaanko mahdollisuudet käyttää, riippuu paljon järjestöistä itsestään.

Oleellista on jäsentää, haluaako järjestö toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajana (sote) vai enemmänkin hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä (hyte). Osa järjestöistä haluaa toimia molemmilla saroilla. Itse asiassa kansalaisen, palveluiden käyttäjän, etu on, jos vaikkapa palvelu ja vertaistuki ovat samassa paketissa. Yrittäjät ja valtio vastustavat sinnikkäästi tällaisia kombinaatioita.