Näkökulmansa ja motiivinsa mukaan arviointi voidaan jakaa käsitteellisesti formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin.

• Formatiivisen arvioinnin tarkoituksena on kehittää toimintaa vastaamaan paremmin tarkoitustaan, selkeyttää päämääriä sekä kerätä informaatiota kehittämistoiminnan prosesseista ja toteutuksesta. Tavoitteena on löytää parantamisalueita ja tuoda esille niihin liittyviä muutos- ja kehittämisehdotuksia. 
• Summatiivisen arvioinnin tarkoituksena on ottaa kantaa siihen, onko asetetut tavoitteet saavutettu ja miten toiminnassa on onnistuttu. Kehittämisprosessien loppuvaiheessa ja raportoinnin yhteydessä summatiivinen arviointi on keskeisessä roolissa.

Seuraavaksi on esitelty lyhyesti arvioinnin neljä erilaista lähestymistapaa, jotka liittyvät myös edellä mainittuihin arvioinnin näkökulmiin.

Tulosten ja vaikutusten arviointi

Tulosten ja vaikutusten arvioinnissa pyritään selvittämään kuinka hyvin toiminta vastaa sille asetettuihin tavoitteisiin ja päämääriin. Jotta tulosten ja vaikutusten arviointia voidaan tehdä, tulee toiminnan tavoitteet olla selkeästi määritellyt ja niiden toteutumista on mitattava säännöllisesti. Kehittämisprosessin alkaessa voidaan tehdä alkumittaus ja intervention jälkeen loppumittaus (esim. osaamiskartoitus), jonka avulla voidaan saada mitattavissa olevaa tietoa toiminnan tuloksista ja vaikutuksista.

Prosessiarviointi

Kehittävässä arvioinnissa eli prosessiarvioinnissa keskeistä on prosessien tehokas toteuttaminen, toiminnan hallinnointi ja seuraaminen. Prosessiarvioinnissa voidaan tehdä myös tulosmittauksia, mutta niiden rinnalla arvioidaan tapahtumaketjuja, joilla tuloksiin pyritään. Syy-seuraussuhteiden kuvaaminen on keskeistä, sekä miten kehittämistoiminnan tulokset ja vaikutukset syntyvät. Hankearviointia toteutetaan yleisesti prosessiarvioinnin näkökulmasta ja se täydentää tulosten ja vaikutusten arvioinnin avulla saatua tietoa hanketoiminnan vaikutuksista.

Osallistava arviointi

Konstruktiivisessä eli osallistavassa arvioinnissa sen suunnitteluun ja toteutukseen otetaan mukaan kaikki osapuolet, joita koskevia asioita arvioitavassa toiminnassa tutkitaan ja kehitetään (yhteistyötahot, osallistujat, vapaaehtoiset). Konstruktiivisen arvioinnin tarkoituksena on saada monikerroksisesti ja laajasti tietoa kehittämistoiminnan vaikutuksista, sekä osallistaa kaikki sidosryhmät toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen arvioinnin avulla.

Tapauskohtainen arviointi

Kriittisessä eli tapauskohtaisessa arvioinnissa kiinnostuksen kohteena ovat toiminnalla saavutettujen tulosten ja vaikutusten lisäksi myös ennakoimattomien vaikutusten tarkastelu.  Tavoitteena arvioinnissa on löytää keinoja miten tulokset voidaan saavuttaa vielä paremmin ja miten intervention kohderyhmän tietoisuutta voidaan lisätä ja edistää muutosprosesseja. Tapauskohtainen arviointi on mielletty vahvasti yksilötyössä tapahtuvaksi, mutta sitä voidaan hyödyntää myös kokeellisen arvioinnin välineenä kehittämistoiminnan vaikutusten arvioinnissa.

Lähteitä ja lisää tietoa:

Aalto-Kallio, M., Saikkonen, P. & Koskinen-Ollonqvist, P. 2009. Arvioinnin kartalla. Matka teoriasta käytäntöön. Pori: Terveyden edistämisen keskus.

Chen, H.-T. 2005. Practical Program Evaluation. Assessing and Improving Planning, Implementation and Effectiness. Thousand Oaks: Sage Publications.

Heikkilä, A., Jokinen, P. & Nurmela, T. 2008. Tutkiva kehittäminen. Avaimia tutkimus- ja kehittämishankkeisiin terveysalalla. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.

Hyttinen, N.K. 2006. Arviointi avuksi projektityöhön. Helsinki: Sininauhaliitto, ARVI-projekti.

Kivipelto, M. 2008. Osallistava ja valtaistava arviointi. Johdatus periaatteisiin ja käytäntöihin. Helsinki: Stakes.

Korhonen, S., Julkunen, I., Karjalainen, P., Muuri, A. & Seppänen-Järvelä, R. 2007. Arviointi ja hyvät käytännöt sosiaalipalveluissa. Asiantuntijoiden pohdintoja tulevasta. Helsinki: Stakes.

Koskinen-Ollonqvist, P.,Paija, L., Pantzar, J., Saikkonen, P. & Savolainen, N. 2009. Näkökulmia järjestöarviointiin.  Helsinki: JÄRVI-hanke, Terveyden edistämisen keskus.

Patton, M.Q. 2002. Qualitative Research & Evaluation Methods. Thousand Oaks: Sage Publications.

Robson, C. 2001. Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation tekijöille ja tilaajille. Helsinki: Tammi

Seppänen-Järvelä, R. 2004. Prosessiarviointi kehittämisprojektissa. Opas käytäntöihin. Helsinki: Stakes.

Virtanen, P. 2007. Arviointi. Arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Helsinki: Edita.