Arviointi käsitteenä viittaa jonkin asian arvoon tai ansioon ja sen kohteina voivat olla esimerkiksi erilaiset ohjelmat, interventiot, innovaatiot, palvelut tai projektit. Arvioinnin tulee olla systemaattista eli hyvin suunniteltua ja johdonmukaista. Luotettavuus ja toistettavuus ovat hyvän arvioinnin kriteerejä, eli käytännössä toisen arvioijan on samalla aineistolla ja samoilla menetelmillä päädyttävä samaan tulokseen arvioinnissa. Arvioinnin tulee myös suuntautua toiminnan kannalta tärkeisiin asioihin ja tarjota hyödyllistä tietoa toiminnan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi.

Arviointikriteerit ovat arviointiperusteita ja mittareita, joiden pohjalta voidaan arvottaa onnistumisia ja epäonnistumisia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Arviointikriteerit määrittyvät arviointikysymysten mukaan ja ne kohdistuvat keskeisiin arvioinnin kohteisiin hankkeessa tai toiminnassa.

Arviointikysymykset tuottavat vastauksia keskeisistä arvioinnin kohteista kehittämistoiminnassa. Niiden tulisi olla konkreettisia ja selkeitä sekä kohdistua tärkeisiin toiminnassa tavoiteltaviin tuloksiin ja vaikutuksiin. Arviointikysymykset on hyvä muotoilla niin, että niihin vastaaminen edellyttää perusteluja, joilloin ne tuottavat enemmän tietoa myös toiminnan kehittämisen tueksi.

Arviointisuunnitelma tehdään kehittämistoiminnan suunnittelu- tai aloitusvaiheessa ja sen tarkoitus on kuvata arvioinnin kokonaisstrategia hankkeessa tai toiminnassa. Sen tarkoitus on toimia arviointia tukevana ja ohjaavana materiaalina sekä tehdä näkyväksi kehittämistoiminnan arviointikäytännöt kohderyhmille, yhteistyötahoille ja rahoittajalle. » Lisätietoa arviointisuunnitelmasta

Itsearviointi on kehittämistoiminnan sisäistä omana tuomintanaan tuottamaa arviointia ja se pohjautuu määriteltyihin arviointikriteereihin.

Ohjelmateoria on keskeinen toiminnan ja arvioinnin lähtökohta, joka kuvaa mitä kehittämistoiminnalla on tarkoitus saada aikaan ja millä keinoin. Huolella laadittu toiminta- tai hankesuunnitelma on kuvaus ohjelmateoriasta ja toimii arvioinnin suunnittelun pohjana.

Sisäinen arviointitiedonkeruu tapahtuu hankkeessa tai toiminnassa sen toteuttajien tuottaessa tietoa toiminnastaan suhteessa tavoitteisiin ja tiedonkeruun välineinä voidaan käyttää hankepäiväkirjoja, tavoitearviointeja ja arviointityöpajoja.

Tarveanalyysi on lähtökohtana kehittämistoiminnan suunnittelulle ja siinä tulee huomioida laajasti toimintaympäristöstä nousevat tarpeet sekä hankkeen tai toiminnan toteuttavien tahojen käsitykset ja tiedot kehittämistyön tarpeellisuudesta. Tarveanalyysin menetelmänä voidaan käyttää kysely- ja haastattelututkimuksia, fokus- ja kehittämisryhmätyöskentelyä, sekä hyödyntää olemassa olevia tilastoja ja analyysejä toimintaympäristön tilanteesta ja tarpeista.

Toimintaympäristöanalyysi kuvaa laajasti ilmiöitä ja asioita, jotka ovat merkityksellisiä hankkeen tai muun toiminnan suunnittelussa. Niihin kuuluvat muun muassa sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset ja ekologiset muutostekijät yhteiskunnassa sekä olemassa olevat kansalliset ja alueelliset kehittämistarpeet ja -suunnitelmat.

Tuotos on kehittämistoiminnan yksittäinen toimenpide tai esimerkiksi järjestetty koulutus tai kuvattu toimintamalli, joka voidaan siirtää ja toteuttaa tarpeen mukaan myös toisessa toimintaympäristössä.

Tulos tarkoittaa kehittämistyön seurauksena syntynyttä välitöntä muutosta kohderyhmässä tai toimintaympäristössä. Sitä ei voida siirtää paikasta toiseen, mutta siitä voidaan oppia ja käyttää tietoa hyödyksi muualla.

Ulkoinen arviointitiedonkeruu tapahtuu hankkeen tai toiminnan kerätessä tietoa kohderyhmien, osallistujien ja yhteistyötahojen näkemyksistä liittyen toimintansa tuloksiin ja vaikutuksiin.

Vaikutus tarkoittaa kehittämistyön seurauksena syntyneitä laajoja ja pysyviä muutoksia toimintaympäristössä, jotka seuraavat toiminnan tuloksista.